Noin viikon uutiset!

Tiistaina myöhästyttiin bussista, kun piti hakea työkengät asunnolta. Onneksi oltiin kuitenkin jo 5 yli seitsemän työvaatteet päällä, sillä uusia busseja lähtee 10 minuutin välein. Olin paniikissa silti, ja piirsin bussimatkalla sarjakuvan siitä miksi myöhästyin :D Osastollani ei ollut aamussa nimittäin ketään, joka osaisi englantia. Kukaan ei varmaan olisi edes tajunnut pikku myöhästymistä, ellen itse siitä olisi kailottanut "es tut mir leid, ich komme später!" Työpaikalla ottivat sen vaan huvittuneena. Kommunikointi hoitajien ja potilaiden kanssa sujui avainsanoja ja elekieltä käyttäen. Se oli oikeastaan hauskaa ja samalla oppi vähän saksaa. Yhteistyö tuntui mukavalta kun kumpikin osapuoli tuli vastaan omilla kielellisillä taidoillaan.


Lyöttäydyin aamukahvin jälkeen erään opiskelijan ja häntä arvioivan opettajan matkaan, sillä kumpikin puhui jonkin verran englantia. Siinä sai vaihtaa kokemuksia, sekä eroavaisuuksia kaikesta mitä vastaan nyt on tullutkaan. Lähinnä pesutoimenpiteet puhututtaa vieläkin. Kerroin että itsestäni tuntuu oudolta käyttää kangasmaista pesulappua uudestaan, jos sillä on ensin pyyhitty ulostetta. Ei pelkkä saippuavedessä käyttäminen sitä mielestäni pelasta vaikka kuinka mentäisiin aseptisessa järjestyksessä! Kerroin että Suomessa käytetään kertakäyttöisiä paperisia pesulappuja, suihkuun viedään aina kun se on mahdollista ja Tenawashia menee paljon! :)

Loppupäiväksi pääsin seuraamaan MRI:tä (magneettikuvauksia.) Puolentoista tunnin aikana kerkesin nähdä neljän eri ihmisen elimistön eri paikoista kuvattuna, kerros kerrokselta, lihaksineen, luineen, hermoinen sekä elimineen.  Näin melko tarkkaan kaikki sisäelimet ja suoliston kerros kerrokselta. Samoin selkärangan, hermot ja oikeastaan kaiken mitä elimistössä nyt onkaan :P Yhden potilaan trombi jalassa näkyi hyvin selkeästi, suoni vain katkesi kuvassa! Yhden pikkulapsen kuvaukseen tulo liikutti, sillä hänet nukutettiin toimenpiteen ajaksi. Hän näytti niin hauraalta, kun anestesialääkäri sekä anestesiahoitaja hääräilivät koneiden ja letkujen kanssa, ja alkoivat asettelemaan maskia +intuboivat. Ei mennyt kuin hetki, lapsi oli unessa ja pehmolelut laitettiin syrjään. Nyt ymmärrän miksei hänen äiti saanut tulla mukaan nukutukseen, itsekin herkistelin. 

Aivot ja pään kuvaus olivat mieleenpainuvimpia. Pystyi niin hyvin näkemään aivokurkiaisen, ydinjatkeen, pikkuaivot, hypotalamuksen ja käpylisäkkeen. Korvaluut olivat myös mielenkiintoiset. Huvitti huomata miten lääkärit ovat Saksassa yhtä avuttomia hakemaan yksinkertaisia tavaroita, sitä varten näyttää olevan hoitaja. Sain myös käydä itse kuvaushuoneessa ja hoitaja pisti käteeni avainnipun jolla sain testata magneetin voimaa. Se tosiaan kiskoi kättäni kohti laitetta aika vanakasti, se oli jännää! En uskaltanut mennä kovin lähelle laitetta, sillä pelkäsin että lävistykseni singahtavat ihon läpi laitteeseen :D Hoitaja kyllä vakuutti ettei niin käy jos seison metrin päässä. Kynät sun muut kylläkin piti tyhjentää taskusta, ennen kuin sai astua huoneeseen.

Osastolla olen törmännyt muutamalla potilaista ikävään vaivaan, melenaan. Vaivoja ja sairauksia on kylläkin lukusia muutenkin! Se on joillakin potilaista hoidettavissa, mutta ei kaikilla. Yksilöllisiähän nuo parantumiset muutenkin ovat. Olin tällä viikolla myös seuraamassa suolihuuhtelua, "schwenkeinlaut", mutta se ei kuulemma tuottanut toivottua tulosta. Erään potilaan vatsaan oli asennettu jonkin sortin katetri, joka imee ylimääräisen nesteen elimistöstä. Miehellä oli askites, eli tilanne vaikutti melko vakavalta. Nestettä kertyi päivän aikana pari ämpärillistä! Nesteestä puheen ollen, nestemäisiä lääkkeitä olen saanut jakaa sillä tabletit tulevat "anja"-pusseissa. Tuttuja lääkenimiä näkee paljon, mm. Novalgin. Torstaina olin opiskelijan mukana mittaamassa verensokereita, merkitsemässä niitä vihkoon, ja tarkismasa seuraavan lounaan insuliinimäärät. Sain ottaa verensokereita ja pistää insuliinia. Tuttua ja turvallista hommaa. Puhun osastolla aina inskasta, se on muista hoitajista hauska sana!

Sininen toimii aina!

Tänään, perjantaina, olen päässyt jo lopullisesti jyvälle osaston rytmistä, ja pystyn toimimaan toisinaan jo hyvinkin itsenäisesti. On kiva tunne että pystyy olemaan edes vähän hyödyksi tuolla, silloin kun on hiljainen hetki menossa. Täydennän hoitotarvikkeita sekä liinoja ja pesulappuja ym. ja huolehdin taukotilan siisteydestä. Pidän huolta että  potilaille tarkoitetussa kahvikärryssä on tarpeeksi kahvia sekä teetä, ja että lasisia vesipulloja on saatavilla  kaikkia eri makuja. Osaan katsoa minkälaisia hälytyksiä tulee ja säntään sen mukaan paikalle. Pystyn myös usein ohjaamaan osastolle tulleita omaisia oikeisiin huoneisiin, sekä minut passitetaan nykyisin englantia puhuvien potilaiden luokse välittämään erilaisia infoja.

Tänään avustin lääkäriä, joka tuli vaihtamaan erään potilaan makuuhaavaan jonkin nesteenimupussin.  Neste tai kuona? kulkeutuu letkua pitkin ja jokin pikkulaukun kokoinen laite pulputtaa siinä jatkuvasti. Suututtaa kun haluisi tietää asioista enemmänkin, mutta kielimuuri. Ensiviikolla saan ehkä vastauksia moniin kysymyksiin, kun super hyvää enkkua puhuva, mua ohjaava hoitaja tulee taas  vuoroon. Osaston työporukka on (kömpelöstä engalnninkielen taidostaan huolimatta) todella hauska ja mukava. Juoksen milloin kenenkin matkassa auttamassa, työnteko sujuu kaikkien kanssa ja joidenkin kanssa sama huumorintaju kukkii ihan kunnolla! On muutamia potilaitakin, keiden kanssa on ollut todella mukava jutustella. 

Saksan kieli on täällä vähän etelämmässä paljon suhahtelevampaa, kuin esim. Berliinissä. Ja mitä etelämmäs mennään, sitä enemmän kuulemma suhisee! On melkein mahdotonta osata lausua joitakin sanoja oiken! Tällä viikolla juttelin yhden opiskelijan kanssa ja hän sanoi, että Saksassa on maanosia, joiden puheesta hänkään ei saa selvää :P Aloin lisäksi ymmärtämään paremmin täällä asuvan vanhemman ikäpolven olematonta englannin taitoa, sillä tämä puoli Saksaa on kuulunut luonnollisesti DDR:ään, ja koulussa on opetettu vain venäjää. Lännessä taas englantia.

Nyt meillä alkaa Essin kanssa viikonloppu ja tehään just sitä kivaa, mitä mieleen juolahtaa. Saas nähä!  Jätski-asiatkin on nyt kunnossa, sillä löysin kaupasta vihdoin muutakin kun kirsikkajäätelöä. Siitä halusinkin sen verran avautua vielä... Täällä on vaikeaa saada mistään marjatuotteita, kun kaikki on yhtä esanssi-kirsikkaa. Leivoksissa on myös usein kirsikkaa eikä esim. vaikka mansikkaa! Kerroin töissäkin että Suomessa käytetään paljon enemmän erilaisia marjoja, mutta täällä näytetään tykkäävän esanssi-kirsikoista :P  Haben sie ein schönes Wochenende!

Näihin tunnelmiin! <3