Reissunainen

Mustarastas-naaras sirkutteli oksalla

Lauantaiaamuna puin juoksukamppeet päälle ja lähdin puistoon lenkille. Olo oli aika kiitollinen, kun mietin miten täällä saakin vielä nauttia ruskasta. Tavallaan sai  lisäaikaa syksyyn, kun tuli tänne lähdettyä. Puiston kiertelee ja kaartelee juosten noin tunnissa, riippuu tietenkin siitä kuinka monta kertaa haluaa pysähtyä räpsimään kuvia. Puistossa paistatteli kaikkia niitä lintuja, mitä taas Suomessa saa etsiä keskeltä metsää ja korpea. Palokärki, närhi, mustarastaat, korppeja, kurki ja punarinta, sekä useita eri tiaislajeja oli kiva bongailla samalla, kun juoksin ja hajoilin maisemille. Monet puiston puut on jotain yli 200 vuotiaita. Siellä kierteli myös joki, ja mutkan takaa paljastui aina milloin mikäkin "linna."

Joku tärkeä talo puiston varrella.

Lähdettiin iltapäivällä kiertelemään taas Weimarin katuja ja käytiin ihanassa kuppikakkuleipomossa!<3 Siellä oli eri makuja ja ne tarjoiltiin kauniille posliinilautasille. Löydettiin myös semmoinen vastaava tavaratalo kun Suomessa Sokos. Ei siinä kai muuta ihmeellistä ollut, kuin se, miten HALPOJA meikkejä sieltä löytyi! Lisäksi halusin käydä eräässä creepyssä liikkeessä, josta löytyi melkein mikä tahansa kuollut pieneliö, jonka pystyi ostamaan. Oli lepakkoja, liskoja, skorpiooneja, koppiksia, perhosia ja tarantelloja. Melko outo pulju. No siltikin oli pakko ottaa käsiin sellainen jätti koppis, kun se siinä elävänä itseään esitteli :D Sunnuntaina ja maanantaina on kaupat kiinni, joten tehtiin sinäpäivänä isot ruokaostokset.

Sunnuntaina tein taas lenkkiretriittini puistoon. Se on siitä mahtava puisto, että sen voi kiertää niin monella eri tapaa, katseltavaa riittää kokoajan. Iltapäivällä lähdettiin kiertää Essin kanssa vielä kävellen Weimarin hautausmaata. Se oli aika upea vanha hautausmaa, joka tuntui enemmänkin puistolta, joka oli hyvin hoidettu. Jokapaikassa muraatti tosin kasvaa melko valtoimenaan. Weimari on siitä hassu pikkukaupunki, että sen kävelee melko nopeasti ympäri, mutta silti löytää aina jotain uutta ja ihmeellistä joka kerralla. Nyt päädyttiin jonkin sortin esikaupunkialueelle kukkuloille. Sieltäkään ei ollut sitten loppupeleissä kovin pitkä matka takaisin keskustaan.

Tämä kellotorni kilkuttaa joka päivä!

Sunnuntai-iltana lähdin junalla kohti Erfurtia. Olin saanut jo ekana työharjoittelupäivänäni kutsun halloweenpartyihin. Oli aika hämmentävää miten nopeasti täällä tutustutaan :D Junamatka kesti Weimarista n. 20 minuuttia. Sen jälkeen otin raitiovaunun Angerin aukiolta kohti pilepaikkaa. Erfurt muistuttaa vähän Helsinkiä, mutta pienempi. Pikkasen jännitti olla yksin vieraan kaupungin yössä, mutta samalla oli huippua nähdä, miten täällä Saksassa nuoret ottavat tosissaan halloweenin juhlinnan. Aika siistejä kasvopaintteja ja pukuja tuli nähtyä keskustassa. Myös juhlapaikalla oli kaikki pukeutunut tosi siististi. Paitsi tietty meikä :P Juhlissa oli Disney-teema, ja pian sain nimekseni "Maleficent." Se piti kuulemma ottaa hyvällä!

Ariel, joka oli jäänyt koukkuun!

Oli hauska tutustua saksalaisiin saman ikäisiin tyyppeihin, joiden kanssa oli myös melko samalla aaltopituudella. Siellä oli kraafikkoja, nörttejä ja hoitajia kai suurimmaksi osaksi. Huomasin miten paljon minulla oli yhteistä näiden nuorten kanssa, kuten huumori, suhtautuminen elämään, musiikki ja kiinnostuksen kohteet. Muutenkin viime päivinä olen pohtinut, että suomalaiset ja saksalaiset jakavat yllättävän monta yhteistä ominaisuutta ihan ihmistyyppinä ja sosiaalisissa tilanteissa. Päätettiin, että jään yöksi Erfurtiin, koska se oli ehkä turvallisin vaihtoehto tälläiselle nuorelle yön kulkijalle.

Huomenta Erfurt!

Tänä aamuna heräsin melko aikasin ja lähdin yön meikit naamassa ratikalla kohti steissiä. Nelikerroksinen talo, jossa yövyin, sijaitsi  todella kauniilla paikalla rinteessä, ja isoista ikkunoista näkyi laaksoon ja seuraavalle kukkulalle, jossa oli todella nätti ruska meneillään. Oli aika hassu seikkailu täysin tuntemattomien ihmisten luokse. Juhlat ja yökyläily, mutta silti nauratti vielä junamatkalla. Oli aika siistiä, ja voi miten kivoihin ihmisiin tutustuin! <3 Tänään meitä on Essin kanssa kiusannut "trick or treat" muksut, huomenna on aika palata sorvin ääreen pitkien ja vaihderikkaiden vapaiden jälkeen. Reissunainen kuittaa!

Ich komme aus Finland!

Klinikum-Weimar

Torstaiaamuna oltiin katottu varman päälle bussi, ettei varmasti myöhästytä ekana työpäivänä. Oltiinkin sitten sairaalalla jo 6.40. Olipa aikaa vaihtaa työvermeet. Kyselin ensimmäiseltä näkemältäni hoitajalta, missä mahtaa olla sovittu ohjaajani. Onneksi muistin hänen nimensä, sillä se olikin ainoa sana minkä vastaan tuleva hoitaja ymmärsi. Onneksi itseni esittely saksaksi onnistui kuitenkin. Ohjaava hoitaja osaa todella hyvää englantia. Hänen matkassaan kuljin koko aamupäivän. Pyyhin jokaisen potilaan apupöydät sekä tasot microbac fortella, avustin kuivituksissa ja sain laittaa eräälle potilaalle combriladit. Oli huippua kuulla myöhemmin, ja vielä seuraavana päivänä muilta, että olin sitonut ne kuulemma mallikkaasti. Ja mukamas paremmin kuin useimmat hoitajat! Jotain hyötyä siis ollut kotihoitojaksosta. Täydensin liina- sekä pyyhekaappeja, jaoin lounasta ja syötinkin erästä potilasta. Manuaalisen RR- laitteen tulkitseminen vaati vielä harjoittelua. Kuten missä tahansa hoitopaikassa, myös täälläkin aamut ovat kaikista kiireisempää aikaa, iltapäivät löysempää. Olin helpottunut kun näin että kyllä ne hoitajat täälläkin käyttävät hanskoja, eikä mitä tahansa, vaan nitriilihanskoja <3 Silloin vaan harvemmin, kun asiakasta pestään pesulapuilla ja saippuavedellä, jota otetaan sangosta. Itse käytin hanskoja silloinkin.

Gastroenterologisella osastolla on 32 vuodepaikkaa, ja potilaita oli tällähetkellä noin 30. Jos laskin oikein, hoitajia on aamussa 6! Aamuvuorolaiset pitävät 30 minuutin kahvitauon n. klo. 10.00. Tunnelma tauolla oli viihtyisä, vaikka en mitään heidän puheistaan ymmärtänytkään. Välillä englantia osaava hoitaja toimi tulkkina ja huomasin miten humoristista porukkaa osastolla onkaan. Minut otettiin heti osaksi porukkaa. Ja niiden kahvikone tekee tosi hyvää kahvia! Tauon jälkeen hommat jatkuu ja aletaan tarkistaa lääketarjottimesta menevät lääkkeet oikeille potilaille lounaan kanssa. Tulee myös tarkistaa keille potilaille menee ruoka ja keille taas on määrätty olla syömättä jonkun toimenpiteen vuoksi. Lähes jokaisella potilaalla on ollut jokin ruuansulatuskanavaan liittyvä leikkaustoimenpide. Osa potilaista on osastolla voimakkaan ripulin vuoksi, osa on tullu ultrattavaksi. Muutamalle menee ravinto sekä lääkkeet PEG-napista vatsalaukkuun ja heillä on myös katetri. Oli jännä olla mukana kun PEG-napin ympärystä puhdistettiin. Kyseinen potilas kantaa ESBL:lää. Ymmärsin, että juuri hänen ESBL tarttuu vain PEG-napin ympärillä olevasta rikkoutuneesta ihosta. Joten ainoastaan silloin, kun puhdistetaan aukon ympärystä, käytetään vain maskia ja suojapukua. Se tuntui hassulta, mutta tein perässä. Näin myös erään kanyylin laiton. Kysyin jälkeenpäin miksi potilas oli ollut niin tuskainen toimenpiteen aikana. Hän on kuulemma kovan luokan alkoholisti ja hänellä oli juuri silloin menossa wernicke-euzephalopatie, vakava vieroitusoire, jolloin kaikki aistit ovat todella tuntoherkkänä.

Kun työvuoro loppui, treffattiin Essin kanssa ruokalassa ja ostettiin lounas, joka maksaa meille opiskelijahintaan vain päälle 3€. Mielenkiintoista safkaa nää täällä syökin. Oli keitetty puolikas kukkakaali, perunat ja kastike. Lisukkeena oli muuten ok salaatti, mutta se lillui etikassa ja tillissä. Oltiin aika väsy ekan päivän kokemuksista, joten nukuttiin pitkät päikkärit. Ehkä oli univelkaakin. Myöhemmin lähdettiin tsekkaamaan mun tulevaa juoksulenkkireittiä, mikä menee upeeseen puistoon. Täällä hämärtää melko aikasin, niin ei menty pidemmällle, vaan kuljettiin tutustumassa kaupungin potentiaalisiin kuppiloihin ja yhden suloisen bubin kautta käytiin taas ruokakaupassa.

Tällä bussilla ei olla vielä kuljettu

Seuraavaksi päiväksi katsottiin myöhempi bussi, joka oli sairaalalla klo. 6.50. Työpäiväni oli melkein samanlainen, mutta kuljin erään opiskelijan matkassa, joka onneksi osasi kanssa melko ok englantia. Täällä opiskelijat saavat normipalkkaa, ollessaan harjoittelussa! Ainakin niin käsitin. Osallistuin vuodepesuun, jaoin aamupalaa, osallistuin lääkkeiden jakoon ja sain ottaa ESBL näytteen osastolle saapuneelta, uudelta potilaalta. Näytteet otettiin vanupuikkoon sieraimesta ja nivusista. Virtsanäyte otettiin kestokatetrista. Tutkin ultrakuvia pancreasta ja palleasta. Osastolla on 2 potilasta eristyksessä, toinen ROTA-viruksen vuoksi ja toinen vakavamman ESBL:län vuoksi. Potilaita kotiutui perjantaina melko paljon. Kahvitauolla seurasin huvittuneena saksalaisia ruokailutottumuksia. Leivän päälle voita ja sen päälle nutellaa. Tai sitten voita ja sen päälle hilloa. Outoa :D Vielä toistaiseksi en ole nähnyt mitään kovin erikoisia toimenpiteitä. Sairaanhoito, sekä potilaiden kohtaaminen on samanlaista täällä kuin Suomessakin. Potilaille ei suoda kovinkaan paljon vaan yksityisyyttä. Huoneissa on kolme vuodetta ja jos jollekin tehdään vuodepesut tai kuivitukset, niin sen näkevät ja kuulevat kyllä muutkin potilaat.

Takana tyylipuhdas DDR-talo ja ostoskeskus Atrium.

Joka päivä töiden jälkeen on pakko käydä suihkussa. Ennen sitä ei halua koskea, eikä lähteä minnekään! Myöhemmin lähdin kävelylle ja kuvailemaan kaupunkia. Niinhän siinä kävi, että ostoskeskuksen kautta ja kassit kädessä, tulin takaisin asunnollemme. Jotenkin samalla kuvittelin että olin onnistunut huijaamaan paikallisia puhumalla vähän saksaa ja kulkemalla kaduilla kuin kuka tahansa :D Nyt on meillä piitkä viikonloppu, sillä saatiin maanantai pyhäpäivän vuoksi vapaaksi, joten "Habe ein schönes Wochenende!"

Kohti Saksaa!

Tässä blogissa kerron kokemuksistani Weimarista, kauniista kulttuurikaupungista, jonne viimeinen työssäoppiminen lähihoitajan opinnoissani sijoittuu. Olen Heidi-Sofia ja olen opinnoissani suuntautunut sairaan hoitoon ja huolenpitoon. Minulle on iso juttu päästä näkemään suuren sairaalan, Sophien- und Hufeland-klinikan työskentelytapoja. Otin kv-vaihdon (kansainvälisyys-vaihto) muutenkin vastaan suurena haasteena, hyppynä pois mukavuusalueelta. Vierasta kieltä ja kaikkea. Samalla tulee tutuksi itäinen Saksa. Matkaan lähden opiskelukaverini, ystäväni, Essin kanssa. Uskon että reissu tulee olemaan huikea.

Matkamme alkoi siitä, kun Essin isä vei meidät tiistai aamuna Helsinki-Vantaa lentokentälle. Oltiin hyvissä ajoin, mutta lento oli vähän myöhässä. Todellinen lähtöaikamme oli 13.10. Berliinin koneet kun ovat kovin suosittuja! Parin tunnin lento meni kivasti nukkuessa, sillä olin valvonut melkein koko edellisen yön. Perillä Berliinin Tegelissä menikin tovi. Busseja Hauptbahnhofille (Pää-rautatieasema) lähti kylläkin 5 minuutin välein, mutta heti ei hiffattu mistä ne lähtivät. Ja kun hiffattiin, kyytiin ei päässyt seteleillä :D Meni 2 bussia ennen kuin oltiin saatu rikottua rahaa pienemmiksi kolikoiksi.  Odoteltiin Weimariin vievää junaa reilu tunti. Junan kuului lähteä klo. 16.27, mutta oli olikin vartin myöhässä. Saksan kaukoliikenteen liput oli yllättävän tyyriitä. Kamppanja "ale" oli 55,90€, normihinta yli 60€! Matkaan kuului vaihto Naumburgissa. Seikkailua oli jo sinänsä sekin, että oltiin alkumatka väärässä päässä junaa. Ei kai se muuten olisi haitannut, mutta saatiin kuulla että se pää jää pois Leipzigissä. Onneksi lipuntarkastaja kertoi siitä meille hyvissä ajoin. Hypättiin Lepzigin asemalla hetkeksi pihalle ja juostiin pikkupaniikissa oikeaan vaunuun. Oli helpompaa siirtyä ulkokautta, koska juna oli niin mahdottoman pitkä ja käytävät ahtaita. 

Weimarissa oltiin vihdoin illalla seitsemän jälkeen, paikallista aikaa. Yhteyshenkilömme Burkhart oli meitä siellä vastassa. Olimme melko väsyneitä koko päivän mittaisesta selviytymisestä perille asti, joten sovimme, että hän heittää meidät suoraan asunnollemme. Niin tosiaan, me oltiin Essin kanssa vuokrattu Airbnb:ltä kaunis asunto, aivan keskustasta. Ystävällinen ja lämminhenkinen vuokraemäntämme oli pihalla meitä vastassa. He sopivat yhteyshenkilömme kanssa, että hän voi tuoda meidät puoli kymmeneksi seuraavana aamuna klinikalle tutustumiskäynnille. Melko huomaavaista! Oli jo niin myöhä, että hyvät ruokakaupat eivät olleet enää auki. Oltiin väsyneitä ja nälkäisiä, niinpä vuokraemäntämme ehdotti, että tilataan ruokaa asunnolle. Saatiin hyvillä mielin käydä nukkumaan kauniiseen ja selvästi rakkaudella laitettuun majapaikkaamme.

Keskiviikkona tutustuimme sairaalaan Burkhartin opastamana. Allekirjoitimme työsopimukset, saatiin nimikyltit, työvaatteet ja kävimme tulevilla osastoillamme. Harjoittelupaikkani tulee olemaan gastroenterologisella osastolla. Lähdettiin sairaalalta hyvillä mielin, kun tiedettiin vihdoinkin minne konkreettisesti päädymme harjoitteluun. Loppupäivä olikin varattu kaupungin sekä bussiliikenteen tutustumiseen. Meillä menee kätevästi melko läheltä tästä keksustasta bussit klinikalle. Burkhart neuvoikin meitä hankkimaan viikkolipun, jolla voi suhata mennen tullen kaupunkia viikon ajan hintaan 12,70€

Kun tultiin takaisin keskustaan, tuli meille juttelemaan muuan paikallinen vanha mies saksaksi. Ja vaikka kuinka koitimme kertoa, ettemme häntä ymmärrä, niin juttua vaan piisasi ja piisasi. Kuuntelimme häntä tovin, mutta sitten liu-uimme kohteliaasti eteenpäin. Weimar on hellyyttävän kaunis, yli 60 000 ihmisen kaupunki. Täällä on myös kivasti nuoria, koska kaupungissa on yliopistoja, taideakatemioita ja muotoiluinstituutti Bauhaus. Rakennukset ovat somia ja kirkkoja, sekä puistoalueita on paljon. Kierreltiin ja kuvailtiin kaikkea mitä nähtiin. Vossikkakin nähtiin. Vuokraemäntämme oli aamulla mainostanut yhtä leipomoa kaupungin parhaaksi, joten käytiin tietenkin tarkistamassa se. Erilaisia leivoksia ja leipiä olikin vaikka millä mitalla, eikä hinnat olleet kovin pahoja. Sen jälkeen jaksettiin etsiä lähellä sijaitseva ostoskeskus Atrium, jossa oli ruokakauppoja ja vaate- sekä kenkäliikkeitä.  Tehtiin ruokaostokset ja painuttiin asunnollemme tekemään blogipäivityksiämme. Huomenna työt alkaa klo.7.00 ja päättyy klo.13.00. Tsüss! <3