Ich komme aus Finland!

Klinikum-Weimar

Torstaiaamuna oltiin katottu varman päälle bussi, ettei varmasti myöhästytä ekana työpäivänä. Oltiinkin sitten sairaalalla jo 6.40. Olipa aikaa vaihtaa työvermeet. Kyselin ensimmäiseltä näkemältäni hoitajalta, missä mahtaa olla sovittu ohjaajani. Onneksi muistin hänen nimensä, sillä se olikin ainoa sana minkä vastaan tuleva hoitaja ymmärsi. Onneksi itseni esittely saksaksi onnistui kuitenkin. Ohjaava hoitaja osaa todella hyvää englantia. Hänen matkassaan kuljin koko aamupäivän. Pyyhin jokaisen potilaan apupöydät sekä tasot microbac fortella, avustin kuivituksissa ja sain laittaa eräälle potilaalle combriladit. Oli huippua kuulla myöhemmin, ja vielä seuraavana päivänä muilta, että olin sitonut ne kuulemma mallikkaasti. Ja mukamas paremmin kuin useimmat hoitajat! Jotain hyötyä siis ollut kotihoitojaksosta. Täydensin liina- sekä pyyhekaappeja, jaoin lounasta ja syötinkin erästä potilasta. Manuaalisen RR- laitteen tulkitseminen vaati vielä harjoittelua. Kuten missä tahansa hoitopaikassa, myös täälläkin aamut ovat kaikista kiireisempää aikaa, iltapäivät löysempää. Olin helpottunut kun näin että kyllä ne hoitajat täälläkin käyttävät hanskoja, eikä mitä tahansa, vaan nitriilihanskoja <3 Silloin vaan harvemmin, kun asiakasta pestään pesulapuilla ja saippuavedellä, jota otetaan sangosta. Itse käytin hanskoja silloinkin.

Gastroenterologisella osastolla on 32 vuodepaikkaa, ja potilaita oli tällähetkellä noin 30. Jos laskin oikein, hoitajia on aamussa 6! Aamuvuorolaiset pitävät 30 minuutin kahvitauon n. klo. 10.00. Tunnelma tauolla oli viihtyisä, vaikka en mitään heidän puheistaan ymmärtänytkään. Välillä englantia osaava hoitaja toimi tulkkina ja huomasin miten humoristista porukkaa osastolla onkaan. Minut otettiin heti osaksi porukkaa. Ja niiden kahvikone tekee tosi hyvää kahvia! Tauon jälkeen hommat jatkuu ja aletaan tarkistaa lääketarjottimesta menevät lääkkeet oikeille potilaille lounaan kanssa. Tulee myös tarkistaa keille potilaille menee ruoka ja keille taas on määrätty olla syömättä jonkun toimenpiteen vuoksi. Lähes jokaisella potilaalla on ollut jokin ruuansulatuskanavaan liittyvä leikkaustoimenpide. Osa potilaista on osastolla voimakkaan ripulin vuoksi, osa on tullu ultrattavaksi. Muutamalle menee ravinto sekä lääkkeet PEG-napista vatsalaukkuun ja heillä on myös katetri. Oli jännä olla mukana kun PEG-napin ympärystä puhdistettiin. Kyseinen potilas kantaa ESBL:lää. Ymmärsin, että juuri hänen ESBL tarttuu vain PEG-napin ympärillä olevasta rikkoutuneesta ihosta. Joten ainoastaan silloin, kun puhdistetaan aukon ympärystä, käytetään vain maskia ja suojapukua. Se tuntui hassulta, mutta tein perässä. Näin myös erään kanyylin laiton. Kysyin jälkeenpäin miksi potilas oli ollut niin tuskainen toimenpiteen aikana. Hän on kuulemma kovan luokan alkoholisti ja hänellä oli juuri silloin menossa wernicke-euzephalopatie, vakava vieroitusoire, jolloin kaikki aistit ovat todella tuntoherkkänä.

Kun työvuoro loppui, treffattiin Essin kanssa ruokalassa ja ostettiin lounas, joka maksaa meille opiskelijahintaan vain päälle 3€. Mielenkiintoista safkaa nää täällä syökin. Oli keitetty puolikas kukkakaali, perunat ja kastike. Lisukkeena oli muuten ok salaatti, mutta se lillui etikassa ja tillissä. Oltiin aika väsy ekan päivän kokemuksista, joten nukuttiin pitkät päikkärit. Ehkä oli univelkaakin. Myöhemmin lähdettiin tsekkaamaan mun tulevaa juoksulenkkireittiä, mikä menee upeeseen puistoon. Täällä hämärtää melko aikasin, niin ei menty pidemmällle, vaan kuljettiin tutustumassa kaupungin potentiaalisiin kuppiloihin ja yhden suloisen bubin kautta käytiin taas ruokakaupassa.

Tällä bussilla ei olla vielä kuljettu

Seuraavaksi päiväksi katsottiin myöhempi bussi, joka oli sairaalalla klo. 6.50. Työpäiväni oli melkein samanlainen, mutta kuljin erään opiskelijan matkassa, joka onneksi osasi kanssa melko ok englantia. Täällä opiskelijat saavat normipalkkaa, ollessaan harjoittelussa! Ainakin niin käsitin. Osallistuin vuodepesuun, jaoin aamupalaa, osallistuin lääkkeiden jakoon ja sain ottaa ESBL näytteen osastolle saapuneelta, uudelta potilaalta. Näytteet otettiin vanupuikkoon sieraimesta ja nivusista. Virtsanäyte otettiin kestokatetrista. Tutkin ultrakuvia pancreasta ja palleasta. Osastolla on 2 potilasta eristyksessä, toinen ROTA-viruksen vuoksi ja toinen vakavamman ESBL:län vuoksi. Potilaita kotiutui perjantaina melko paljon. Kahvitauolla seurasin huvittuneena saksalaisia ruokailutottumuksia. Leivän päälle voita ja sen päälle nutellaa. Tai sitten voita ja sen päälle hilloa. Outoa :D Vielä toistaiseksi en ole nähnyt mitään kovin erikoisia toimenpiteitä. Sairaanhoito, sekä potilaiden kohtaaminen on samanlaista täällä kuin Suomessakin. Potilaille ei suoda kovinkaan paljon vaan yksityisyyttä. Huoneissa on kolme vuodetta ja jos jollekin tehdään vuodepesut tai kuivitukset, niin sen näkevät ja kuulevat kyllä muutkin potilaat.

Takana tyylipuhdas DDR-talo ja ostoskeskus Atrium.

Joka päivä töiden jälkeen on pakko käydä suihkussa. Ennen sitä ei halua koskea, eikä lähteä minnekään! Myöhemmin lähdin kävelylle ja kuvailemaan kaupunkia. Niinhän siinä kävi, että ostoskeskuksen kautta ja kassit kädessä, tulin takaisin asunnollemme. Jotenkin samalla kuvittelin että olin onnistunut huijaamaan paikallisia puhumalla vähän saksaa ja kulkemalla kaduilla kuin kuka tahansa :D Nyt on meillä piitkä viikonloppu, sillä saatiin maanantai pyhäpäivän vuoksi vapaaksi, joten "Habe ein schönes Wochenende!"